Books by Bjørnstjerne Bjørnson

En glad gut er en fortelling av Bjørnstjerne Bjørnson, utgitt i 1860. Den er en av Bjørnsons bondefortellinger.Bogen begynder:"Øyvind hette han, og gråt da han ble født. Men alt da han satt oppreist på morens fang, lo han, og når de tente lys om kvelden lo han så det sang, men gråt når han ikke fikk komme bort til det. «Av den gutten må der bli noe rart,» sa moren"Hovedpersonen Øyvind Plassen er en husmannsgutt som ad utdanningens vei – utdanning på landbruksskole – omsider vinner et fotfeste i livet, og derigjennom også sin elskede Marit, gårdjenta. Ved siden av de to og deres foreldre er det særlig Øyvinds eldre venn og rådgiver Bård skolemester som trer frem i historien.Edvard Beyer sier, i Norges litteraturhistorie (1976) at «Historien har lyrisk stemning, særlig scenene fra barndommen. Bård skolemester hører til Bjørnsons fineste portretter. Men tegningen av hovedpersonen lodder ikke så dypt som i Arne, […] med sin freidige tone og sitt enkle budskap – «Løft ditt hode, du raske gutt», «Elsk din neste, du kristensjel» er En glad Gut kanskje den mest avholdte av alle Bjørnsons fortellinger»(Wikipedia)

Norsk bonderoman. Bjørnsons debut. Handler om to gårdmandsslægter. Solbakken var den lyse siden av åsen og her boede Synnøve og resten af Solbakken-slægten. Synnøve var opdraget i en haugianerfamilie (fundamentalistisk kristen sekt) og var både klog og smuk. Hun møder ofte Torbjørn som hun syntes godt om, men det bliver vanskeligt eftersom han så ofte er ude i problemer af forskellig art. Torbjørn bor på Granliden som ligger på skyggesiden

Varhaisen naisen asemasta keskustelua herättänyt näytelmä Leonarda kertoo nimensä mukaisesti Leonarda Falk -nimisestä naisesta. Falk on eronnut, itsenäinen ja päättäväinen nainen. Hänen asenteensa ei kuitenkaan sovi kaupungin kansalaisten eikä varsinkaan pappismiesten pirtaan. Vastaavasti Leonarda suhtautuu varsin epäluuloisesti kirkkoon ja kirkon miehiin.Kun Leonardan sijaistytär Ågåt kihlautuu piispan veljenpojan Hagbartin kanssa, Leonardan on pakko olla tekemisissä kirkon kanssa. Neliosainen näytelmä kertoo siitä, miten nämä pakon edessä tapahtuvat kanssakäymiset etenevät.Bjørnstjerne Bjørnson (1831 - 1910) oli norjalainen runoilija ja kirjailija. Hänet palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1903. Norjan kansallishymnin runo "Ja, vi elsker dette landet" on hänen kirjoittamansa.

Thomas Rendele ei ole saanut perheeltään muuta kuin rappeutuneen perinnön. Hän ei kuitenkaan aio alistua perintönsä asettamiin raameihin, ja niin perhe kuin kotikaupunkikin joutuvat muutosmielisyyden kohteiksi. Koulujen opetussuunnitelmat laitetaan uusiksi, ja sukupuolten tasa-arvo nostetaan pöydälle kuin kissa konsanaan.Aikanaan uraauurtava teos onnistuu tänäkin päivänä vaikuttamaan tuoreelta. Bjørnson ei pelkää julistaa sukupuolten välistä tasa-arvoa, ja hän korostaa teoksessa siveellisyyden ja moraalin merkitystä. Miesten ei tule päästä pälkähästä helpommin kuin naistenBjørnstjerne Bjørnson (1831 - 1910) oli norjalainen runoilija ja kirjailija. Hänet palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1903. Norjan kansallishymnin runo "Ja, vi elsker dette landet" on hänen kirjoittamansa.

Miten uskossaan vavahtamattoman papin ja kristinuskoon kriittisesti suhtautuvan lääkärin ystävyyssuhde kehittyy? Tulevatko uskonkysymykset ystävyyden väliin?Jumalan teillä kertoo Ole Tuftista ja Edvard Kallemista. Kirja seuraa heidän elämänvaiheitaan lapsuudesta aikuisuuteen asti. Ole unelmoi lähetyssaarnaajan urasta, Edvard taas tahtoo lääkärin paperit.Tuftista ja Kallemista tulee samaa perhettä, kun Ole avioituu Edvardin sisaren Josefinen kanssa. Perheen suhteisiin tulee kitkaa, kun Edvard avioituu jo kertaalleen eronneen naisen kanssa. Tämä on hengellisen Olen uskomusten vastaista. Voiko uskomusten ristiriitaa mitenkään siloittaa - edes ystävyydellä tai lähimmäisenrakkaudella?Bjørnstjerne Bjørnson (1831 - 1910) oli norjalainen runoilija ja kirjailija. Hänet palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1903. Norjan kansallishymnin runo "Ja, vi elsker dette landet" on hänen kirjoittamansa.

Itkettyään tovin vastasyntynyt Öyvind alkaakin nauraa. Miten kummallinen lapsi!Torppari Öyvind Plassen opiskelee itselleen ammatin. Ammatti parantaa sekä hänen itsensä että hänen rakastetun Marinsa elämänlaatua. Tarina seuraa Öyvindin elämää lapsuudesta aikuisuuteen. Erityisesti Öyvindiin vaikuttaa hänelle kerrottu tarina Koulumestari Baardista.Iloinen poika kuvattiin vuonna 1932 kirjailijan syntymän 100-vuotisjuhlan yhteydessä elokuvaksi. Se oli yksi Norjan ensimmäisiä äänielokuvia.Bjørnstjerne Bjørnson (1831 - 1910) oli norjalainen runoilija ja kirjailija. Hänet palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1903. Norjan kansallishymnin runo "Ja, vi elsker dette landet" on hänen kirjoittamansa.

Magnhild on avioitunut nainen, jonka avioliitossa ei ole rakkauden hiventäkään. Hänen aviomiehensä on karkea ja pahaluontoinen mies, joka kohtelee vaimoaan huonosti. Kaikesta huolimatta Magnhild on myötätuntoinen nainen, ja kirja keskittyy kuvailemaan hänen sielunelämäänsä ja hänen alati venyvää kärsivällisyyttään.Bjørnsonin ensimmäisenä nykyaikaisena teoksena pidetty Magnhild kuvailee päähenkilönsä lisäksi Norjan maisemia. Luontokuvaukset kietoutuvat lempeästi päähenkilön ajatuksiin ja tuntemuksiin.Bjørnstjerne Bjørnson (1831 - 1910) oli norjalainen runoilija ja kirjailija. Hänet palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1903. Norjan kansallishymnin runo "Ja, vi elsker dette landet" on hänen kirjoittamansa.

Järkevimmätkin ihmiset voivat joutua outojen pelkojen pauloihin. Näin käy Rafaelille, lahjakkaalle nuorukaiselle, joka innostuu fysiikasta ja opiskelee sitä lisää Lontoossa ja Pariisissa. Rovastin koulussa kerrottu tarina Daavidin pojasta Absalomista jää kuitenkin hänen mieleensä. Koska Rafaelilla itselläänkin on pitkä tukka, pimeimpinä hetkinään hän pelkää, että hänelle käy kuten Absalomille.Norjan vuonojen juurelle sijoittuva romaani yhdistelee ihmisen sielunelämän saumattaomasti romanttisiin luontokuvauksiin. Rafael on kirjan päähenkilönä helposti samaistuttava ja sympaattinen.Bjørnstjerne Bjørnson (1831 - 1910) oli norjalainen runoilija ja kirjailija. Hänet palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1903. Norjan kansallishymnin runo "Ja, vi elsker dette landet" on hänen kirjoittamansa.

Naimattoman naisen tytär Petra kasvaa pienessä kaupungissa luoteisessa Norjassa. Upeat luontokuvaukset antavat alkusysäyksen nuoren ja kunnianhimoisen tytön tarinalle. Petra on lahjakas ja ahkera – kuin hiomaton timantti. Papin poika Hans ottaa tehtäväkseen Petran opettamisen.Petran unelmana on näyttelijäntyö. Hän tekee töitä unelmansa eteen ympäristön vastustuksen ja uskonnollisten konfliktien keskellä. Miten kaunis luonnonlapsi Petra pärjääkään lavalla?Bjørnstjerne Bjørnson (1831 - 1910) oli norjalainen runoilija ja kirjailija. Hänet palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1903. Norjan kansallishymnin runo "Ja, vi elsker dette landet" on hänen kirjoittamansa.

Synnøve Solbakken er en bondefortelling av Bjørnstjerne Bjørnson, utgitt i 1857. Den regnes som hans debut. Fortellingen ble først trykket i Illustreret Folkeblad og utgitt i bokform av Johan Dahl samme år.Hovedpersonene er Torbjørn Granliden og Synnøve Solbakken. Torbjørn bor på Granliden, som ligger i skyggen, og Synnøve Solbakken bor på Solbakken, der det alltid er sol. I Granlidslekten heter eldstesønnene Torbjørn og Sæmund, annenhver gang. Det går alltid bra med dem som heter Sæmund, og dårlig med dem som heter Torbjørn. Torbjørns far, Sæmund, prøver å stagge Torbjørns ville natur ved å være streng og sette Torbjørn i hardt fysisk arbeid. Boka handler om Torbjørns kamp for å få Synnøve Solbakken, hans reise fra skyggesiden til solsiden. Synnøve er også forelsket i Torbjørn, men hennes foreldre, først og fremst moren, syns ikke at Torbjørn er god nok for henne. Til slutt beviser Torbjørn at han har forandret seg ved å tilgi en mann som hadde knivstukket ham, så han nesten døde. Fortellingen slutter med at Torbjørn endelig står på Solbakken og ser over på Granliden.(Wikipedia)

Et lille udvalg af Bjørnsons kendte sange og viser som "Løft dit hoved, du raske gut", "Undrer mig på, hvad jeg får at se over de høje fjælde" og "Ja, vi elsker dette landet".

Arne er en av Bjørnstjerne Bjørnsons bondefortellinger. Den er tilegnet Ole Bull. På tittelbladet til førsteutgaven står det 1858, men den kom ut først i 1859. Boka utmerker seg ved sin realistiske skildring av sjeleliv: sinn som går i vranglås, innestengthet, kommunikasjonsvansker, uklare lengsler, ja, samvittighetsnød.«Fortellingen er ikke så helstøpt som "Synnøve". Men "Arne" er på mange måter en rikere bok. Spennvidden er større. Her er «rystende scener av livet», som Bjørnson skriver til Clemens Petersen – først og fremst scenen da Nils skredder dør, den uhyggeligste variasjon av far-sønn-motivet i hele forfatterskapet.»[1]Hovedpersonen Arne Kampen er sønn av den arbeidsomme plassjenta Margit og en disharmonisk mesterdanser og spelemann som går under navnet Nils skrædder. Han er åpenbart en uforløst kunstner, en ubalansert fyr som kvinnene dras mot, svikefull, voldelig og mer og mer alkoholisert. Han blir til slutt invalid både fysisk og psykisk. (Sml. spelemannsmotivet i andre arbeider av Bjørnson, f.eks. i novellen Thrond). Arne er nær ved å gjøre seg til drapsmann for å forsvare moren mot faren. Farsarven er tung å bære. Arne har gode grunner for å lengte ut og vekk, men kjærligheten til moren, til arbeidet med å opparbeide Kampen (tidligere husmannsplass), og til Eli Bøen, jenta som forstår og tar vare på visene hans, fører til at han etter hvert finner sin livsoppgave på hjemlig grunn(Wikipedia)